maanantai 7. marraskuuta 2016

Valokuvauskilpailu 2016: Erilaisuus


Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston ja Taiteen edistämiskeskuksen Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimipisteen järjestämä avoin valokuvauskilpailu etsi valokuvia teemalla erilaisuus.

Aihe koettiin vaikeaksi, koska kuvia lähettiin poikkeuksellisen vähän. Vaikka erilaisuus voi ilmetä hyvin monella tavalla, sen tuominen esiin valokuvassa ja julkisessa kilpailussa on edelleen vaikea asia.

Kilpailun tuomareina toimivat Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston koulutussuunnittelija Merja Kuure, Taiteen edistämiskeskuksen Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimipisteen visuaalisen taiteen manageri, läänintaiteilija Antti Rundelin sekä valokuvaaja, tietokirjailija Pekka Punkari. 

Voittaja saa 300 euron, toinen 200 euron ja kolmas 100 euron rahapalkinnon. Kolme kuvaa palkittiin kunniamaininnalla. Lisäksi kaikkien osallistujien kesken suoritettiin arvonta, jonka voittaja sai valita joko Kamera-lehden 6 kk:n tilausjakson tai Pekka Punkarin Digikamerakoulu-kirjan. 


 Palkitut kuvat:

1. Palkinto
Ahti Kannisto, Helsinki
Demarkaatiolinja

Puhutteleva kuva jalkapallokentän ulkopuolelta Helsingin Töölöstä, missä mellakkapoliisit yrittivät pitää erillään HIFK:n ja HJK:n kannattajia. Kuvan tunnelma on kuin sotarintamalta ja kertoo koskettavasti, kuinka “pienet” asiat voivat kasvaa järkyttäviin mittasuhteisiin.  Ilmeet, eleet, värit yhdessä tiiviin kuvakulman kanssa huutavat kovaa.

2. Palkinto
Jorma Aaltonen, Jyväskylä
Pitkä matka maaliin.

Koskettava kuva uuden reisiproteesin ensikokeilusta. Selkeä näkökulma tuo esiin kuntoutumismatkan pituuden, Lämpimät värit sekä testaajan ilme ja liike lupaavat hyvää. Tilanne muistuttaa myös, että kenestä tahansa voi tulla erilainen myös yllättäen.

3.  Palkinto
Susanna Raunio, Turku
Aarni esittelee veistostaan, diptyyki

Kuvien yksityiskohdat kertovat lämpimästi lapsen erilaisesta polusta muotoilutaitoihin. Muodot kiehtovat sekä tekijää että katsojaa.  


Kunniamaininnat aakkosjärjestyksessä:

Wilma Alho, Kempele
Kasvihuoneessa

Mirva Knuutila, Ylivieska
Puhalletaan yhteen hiileen


Sanna Saastamoinen, Haapavesi
Pojat kohtaavat elokuvan kautta


Arvonta:

Kaikkien osallistujien kesken suoritetun arvonnan voitti Wilma Alho Kempeleestä.


Onnittelemme kaikkia voittajia ja kiitämme kilpailuun osallistuneita!

Raadin puolesta
Pekka Punkari

Palkitut ja kunniamaininnan saaneet kuvat tarinoineen löytyvät kesäyliopiston nettisivujen kuvagalleriasta tästä osoitteesta:
http://www.pohjois-pohjanmaankesayliopisto.fi/fi/valokuvauskilpailu-2016-palkitut-kuvat/

perjantai 4. marraskuuta 2016

Kesäyliopiston lemmikit

Kesäyliopistossa työskentelevistä monilla on lemmikkejä. Tutustutaanpa heihin!


Oliver ja Topi
Australianterrierit eli tuttavallisemmin aussit Oliver ja Topi pitävät perheemme liikkeessä. Suurella sydämellä ja vähintään yhtä suurella egolla varustetut energiapakkaukset huolehtivat perheemme fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista ruokapalkalla. Luontoon ja erityisesti lappiin pääseminen ovat koiriemme unelmien täyttymys. Me hihnan toisessa päässä roikkuvat  olemme samaa mieltä elämän tärkeistä asioista :-)
– Eija R.




Lumi
Lumi on 1-vuotias labradorinnoutaja. Hän on huumorintajuinen ja aina iloinen – sekä ilo että riesa :-) Lumi on kaikkien kaveri ja luottavainen kaikkien ihmisten suhteen. Hän on paitsi seurakaveri myös koko perhekunnan terapeutti. Lumi on myös hyvä apu marjametsällä. Tänä kesänä olemme Lumin kanssa poimineet yli 200 litraa marjoja ja istuttaneet 5 000 männyntainta.
– Rauni









Bianca
Bianca, ihana ranskanbuldoggityttö. Koira on tyttäreni, mutta paljon mammalla hoidossa. Itsepäinen, mutta ihana.
– Eila











Nuppu
NAM, NAM! Ihanaa tuoretta apilaa, suoraan maasta nautittuna. Tämä onkin yhtä suurimmista herkuistani, mutta valitettavasti saatavilla vain kesäisin. Olen melkein seitsemänvuotias marsutyttö Nuppu, tai oikeastaan jo marsumummo ikäni perusteella. Tällä hetkellä olen perheeni ainoa lemmikki, sillä kaverini Bimpo-marsu (nimestään huolimatta poika) jäikin viime kesänä nukkumaan mummolan pihakoivun alle. Tämä ainoana lemmikkinä oleminen on välillä aika rankkaa, kun koko ajan joku haluaisi rapsutella ja sylitellä. Mieluummin viettäisin aikani ihan rauhassa omassa mökissäni. Omistajani isä luulee minua yksinäiseksi ja kaavailee välillä ottavansa minulle uudeksi kaveriksi chincillan. Hyi olkoon!
– Jaana



Yammer
Yammer on espanjanvesikoira, tai tuttavallisemmin perro. Se on nimetty sosiaalisen median ilmiöiden mukaan, samoin kuin kaikki sisaruksensakin. Yammer on moni-ilmeinen koira, jolle tulisi helposti identiteettikriisi, jos se tietäisi mikä sellainen kriisi on. Koiran mainitaan muistuttavan milloin karhua, kissaa, ajokoiraa, Plutoa tai Dumboa. Tai Ransua. Ulkonäön moninaisuus johtuu turkin pituuden vaihtelusta: espanjanvesikoirien kihara karva kasvaa koko ajan muodostaen lopulta rastoja ja karva pitää leikata lyhyeksi pari kertaa vuodessa. Yammer on innokas, utelias ja oppivainen koira, joka nauttii monenlaisesta tekemisestä. Sillä on myös kyky saada perheensä jäsenet tuntemaan itsensä maailman tärkeimmiksi olennoiksi - vaikkakin se saattaa usein sortua ilmaisussaan liiallisuuksiin.
– Riitta




Ansa
Perheemme uusin tulokas on Ansa-koira (s. 23.02.2016). Ansa on innokas metsä- ja lenkkikaveri. Pentuvaiheen villeys alkaa hiljalleen tasoittua ja Ansasta on tulossa lupsakka ja seurallinen kaveri.
– Johanna











Ruska ja Leevi
Ruska (5 v., vas.) on otettu 7 kk ikäisenä Meri-Lapin eläinsuojeluyhdistykseltä. Leevi (10 v.) on tullut taloon pitovaikeuksien vuoksi aivan pienenä. Kissat ovat kaverukset keskenään, vaikka välillä karvat pöllyävät nujakoidessa. Ruska on hieman arka vilukissa, joka tykkää hellittelystä ja leikkimisestä. Ulos Ruska ei suostu lähtemään. Leevi sen sijaan haluaa kävelylle joka päivä, jos sää sallii. Pitäähän reviiri tarkistaa ja sienet maistella. Lenkeillään Leevi on niin tottunut koiriin, että saattaa kävellä suoraan tekemään tuttavuutta, jos koira on tarpeeksi pieni ja rauhallinen. ESY:llä myös Ruskan sijaisperheessä oli koiria, joten molemmat kissat seuraavat koiravieraita mielenkiinnolla. Olenkin aikeissa hankkia kissoille oman koiran kevään korvalla ;-)
– Merja








tiistai 24. toukokuuta 2016

Learning Finnish online - suomen kieltä verkossa

Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto järjestää suomen kielen kursseja suomea vieraana kielenä opiskeleville sekä lähiopetuksena että verkkokkursseina. Seuraavassa kurssien opettaja ja eri kurssien opiskelijat kertovat kokemuksistaan verkkokursseilla. 

Opettajana verkkokurssilla


Verkkokursseilla on mielestäni mielenkiintoista se, miten eri puolilta maailmaa erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset tulevat opiskelemaan samalle kurssille. Siellä on läsnä monta tarinaa ja monia mielenkiintoisia persoonallisuuksia. Kurssien vuorovaikutteinen toteutustapa aktivoi vähitellen myös opiskelijoiden omaa kielen tuottamista. Tavoittelemme rohkeaa, välitöntä ja ystävällistä kommunikaatiota ja niinpä lukuvuoden aikana osallistujat tutustuvatkin ihmeen hyvin toisiinsa ja usein yhteydenpito jatkuu myös kurssien ulkopuolella verkossa eri alustoilla, kuten esim. Facebookissa. Käytännössä tutustumista toisiin opiskelijoihin auttaa varmaankin myös kursseihin sisältyvä melko runsas pienryhmä- ja parityöskentely.

Monille osallistuminen meidän verkkokurssillemme antaa ensi kertaa mahdollisuuden tutustua muihin saman kielen harrastajiin. Erityisesti yksin ulkomailla suomen kieltä opiskelevia ilahduttaa mahdollisuus saada opetusta verkon välityksellä. Myös vastikään Suomeen saapuneilta puuttuu usein verkostoja ja heille verkkokurssille osallistuminen voi tarjota yhteisöllisyyttä, jota muuten ei vielä ole löytynyt uudessa ympäristössä.

Osan opiskelijoista tapaan jossain vaiheessa myös tosielämässä, kun he osallistuvat jollekin kursseistamme tavanomaisessa luokassa tai tulevat muuten vain käymään Oulussa, mutta osan kanssa olemme yhteydessä pelkästään internetin välityksellä. Siitä huolimatta keväällä koko talven mukana olleet opiskelijat tuntuvat jo mukavasti vanhoilta kavereilta.

Anne Palokangas, suomen kielen opettaja

What I think about studying Finnish language and learning it on an online course


- It's good, but i have some problems, because courses in English, and my language is not.

- I consider learning Finnish language on an online course as the best solution, at least for me. I do not live in Finland and in my country there is not possibility to attend whatever course of Finnish language, except in capital city. Online courses give me a huge motivation, a year ago I tried to learn Finnish language myself, but with very slow progress. Now I am looking forward to each lesson. Anne as a super teacher is always willing to help learners and to explain matters of language, traditions and habits in Finland. Thanks.

- Learning Finnish is a great challenge. It is very difficult language and I thought online course will not fulfill its role but it is a great place to learn basics of Finnish language.

- Hei, I am glad to be one of the online student thanks to teacher Anne Palokangas, it is interesting to learn a new language - Suomi: Finnish, I’m very happy to learn from our teacher from the beginner, it gave me chance and time to learn, it is amazing experience to hear people from different cultures and languages, and  be in an online classroom, it is a nice experience I add and another language communication I should pratctise :), Hei hei  

- Great!

- Online course is a very good opportunity for those, like me, do not live in Finland, but want to study Finnish. I think it is a great idea and I am very grateful to Anne to have this option. I hope higher levels will be also available online. (I mean interactive online)

- I tried Anne Palokangas online class today. The interaction and participation of students attract me. I would 100 % register for next available course.

- It's a wonderful thing to have the opportunity to ask questions to a person who actually knows the rules behind the language. It's also very nice to be able to listen to a native talk and try to understand it. It's especially valuable so you can learn as fast and as much as possible before moving to Finland and therefore integrating with culture easier.

- Since my boyfriend is Finnish it is very important for me to learn Finnish. I want to be able to take part in family and friend gatherings without forcing everyone to speak English. It also helps me understand the culture better and integrate when we visit Finland. Learning it online is a great opportunity for me since we don't live in Finland at the moment. Having a real teacher speak to us by webcam is great since it trains our listening skills also the teacher can react to individual difficulties. This is not the case with learning by yourself, which I have done for a long time before I found this course a week ago. Online teaching with audio and video also allows us to practice our speaking skills. I think speaking helps remember the vocabulary certain grammar patterns and helps automize the process of speaking. I am very happy to have found an online course and am confident to make faster progress from now on. Also it is fun!

- I think this is quite good and useful. As the time is more flexible and I don't have to go to a specific classroom. The only problem is sometimes I am not able to concentrate on what my teacher is talking about. I hope this in only my personal reason. Thanks!

- Excellent course! Good presentation of the material, friendly teacher, interesting practice speaking and group work! Thanks to the organizers and teacher for this course.

- On learning Finnish: I have learned English and Spanish, I found Finnish a language very well-regulated, which is different from my mother language, a little similar to the feelings when I started learning Spanish. Btw, it surprised me when I realised the present tense and future tense r expressed the same in Finnish. 

- I love Finnish language and I learn it for pleasure. Online course is great, because I can participate no matter where I am.



perjantai 20. toukokuuta 2016

Apuopettajana lasten kesäyliopistossa

Anniina Holappa kertoo kokemuksiaan vuoden 2015 lasten kesäyliopistosta apuopettajan näkökulmasta.

Kerro se valokuvin - Digitaalisen valokuvauksen työpaja


Lasten kesäyliopisto alkoi minun osaltani innostuneissa tunnelmissa. Marianne Lukkarisen vetämällä Digitaalisen valokuvauksen kurssilla keräännyimme tarinapiirin ääreen ja sytytimme ensimmäisen tarinatulen. Mariannen sytyttäessä kynttilää minua taisi jännittää enemmän kuin lapsia. Ilmapiiri työpajalla alkoi heti luovasti ja lapset hyppäsivät Mariannen kertomaan tarinaa Kaikkien kuvien aikapankista.

Kakkien kuvien aikapankin hallitsijana toiminut Kaikkien Kuvien Näkijä ja Kulmien Kurkottaja on joutunut Yhden Maan Ruhtinaan vangiksi. Tehtävänä on etsiä mahdollisimman monia näkökulmia kuvata maailmaa ja nähdä asioita uusin silmin, jotta Kaikkien Kuvien näkijä pelastuisi Ruhtinaan kynsistä.

Tarina vei sekä lapset että aikuiset mielikuvitusmaailmaan. Pelastustehtävän nimissä lähdimme ulos valokuvaamaan. Valokuvista oli tarkoitus tehdä tarinamuotoisia kuvasarjoja. Ideat näihin lähti lapsista itsestään. Tarinoissa seikkaili muun muassa Toripolliisi, Posteljooni Pupi sekä puhuvia hanskoja. Lopulta myös apuopettaja pääsi yhteen tarinaan seikkailemaan.


Kuvakooste lasten otoksista

Lapset opettivat kameroiden käytöstä toisiaan ja moni saikin suuria ahaa-elämyksiä. Kuvia otettiin älypuhelimella, digipokkarilla tai järjestelmäkameralla. Otetuista kuvista koottiin tarinoita, jotka työpajan toisena päivänä esitettiin muille.

Sen lisäksi, että lapset oppivat tuntui, että itsekin opin hurjasti kurssin aikana. Innostus oli todella tarttuvaa.


Piirustus- ja maalaustyöpaja


Kurssin alussa pääsimme tutkimaan erilaisia vesivärimaalauksessa käytettäviä materiaaleja: papereita, siveltimiä, säiliösiveltimiä, teippiä, vesiliukoisia värikyniä sekä hankaussieniä.

Piirustus- ja maalauskurssilla kävimme tekemässä luonnoksia Kiikelissä. Ensimmäisenä söimme eväitä hieman tuulisissa olosuhteissa, mutta sitäkin paremmalla ruokahalulla. Idean teokseensa saatuaan lapset ja nuoret löysivät oman luovan piilopaikkansa rannasta. Lapset luonnostelivat ahkeran keskittyneesti siihen asti, kunnes sade ajoi meidät takaisin sisätiloihin. 

Kuvat Anniina Holappa

Kuvat Anniina Holappa



Omat kuvat liikkumaan


Omat kuvat liikkumaan -työpajalla jatkettiin siitä, mihin jäätiin Piirustus- ja maalauskurssilla sekä digitaalisen valokuvauksen työpajassa. Lapset lähtivät työstämään valmiista kuvista digitarinoita käyttäen hyväksi Photostory-kuvaesitysohjelmaa. Kuvia käsiteltiin Photofiltre-kuvankäsittelyohjelmalla. Tietokoneilla työskentelyn rinnalla leikimme erilaisia tutustumisleikkejä ja työpajan kruunasi omien digitarinoiden ensi-ilta.

Oli mahtavaa nähdä lasten ja nuorten innostus kuvien käsittelyä kohtaan. Pieni ryhmä mahdollisti tiiviin porukan ja hyvä yhteishengen. Kurssilaiset auttoivat toinen toisiaan. Päätavoitteena oli pitää hauskaa ja oppia uutta uusien ihmisten parissa. Apuopettajana olin suuremmassa roolissa erityisesti leikkien vetämisen suhteen, ja mikäpä sen mahtavampaa on kuin toimia mukavien ja innostuneiden lasten kanssa jotka heittäytyvät täysillä mukaan leikkeihin!


Kuvat Anniina Holappa

Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto järjestää lasten ja nuorten kesäyliopistotoimintaa Oulussa ja Kuusamossa myös kesällä 2016. Tutustu ohjelmaan ja tule mukaan!
Lasten ja nuorten kesäyliopisto

torstai 19. toukokuuta 2016

Taikuutta kirjastosta

Taikatemppujen salaisuuksista on tehty suomenkielisiä kirjoja aina 1800-luvulta lähtien. 1900-luvulla uusia suomenkielisiä taikakirjoja ilmestyi lähes joka vuosi. Kirjojen painokset olivat yleensä vaatimattomia, joten kirjat on myyty loppuun nopeasti, mutta niitä löytää edelleen kirjastoista. Taikurikirjat löytyvät hyllypaikkanumerosta 79.85. Ja Oulun kirjastoista taikurikirjoja näyttäisi löytyvän yli 50 erilaista! Jeps, tarkistin asian Oulun Kirjaston kotisivuilta!

Vaikka onkin epäreilua kehua jotain tiettyä taikurikirjaa, niistä kaikista kun löytää jotain kivaa itselle, laitan tähän silti muutamia vinkkejä mitä kirjoja kannattaa etsiä.

Solmu Mäkelä on kirjoittanut ja julkaissut kirjoja 50-luvulta lähtien. Suuri taikakirja on Mäkelän tärkein ja suosituin kirja, ja siitä onkin tehty 6 eri painosta, ensimmäinen on vuodelta 1951 ja viimeisin vuodelta 1983. Suuren taikakirjan lisäksi Mäkelältä on julkaistu kirjat Ihmeitä iloksi (1964), Taikoja taskusta (1967) ja Taikurin Taskukirja (1970).

Julius Sundman on taikureiden piirissä vähintään yhtä tunnettu taikuri kuin Mäkelä. Julius Sundman on julkaissut yhteensä 7 kirjaa: Taikatemppu harrastelijan käsikirja (1939, nimellä Julius Leoni), Korsutaikuri (1942), Hauskoja Taikatemppuja (1944 ja 1945), Taitava Taikuri (1950), Suuri Taikurikirja (1956), Parhaat taikatemput (1966) ja Valitut korttitemput (1971).

Kolmas suomalainen mestaritaikuri oli Reijo Salminen. Häneltä julkaistiin vuonna 1992 kirja jonka nimi on selkeästi Reijo Salmisen taikuutta. Vieläkin uudempaa otetta edustavat Iiro Seppäsen taikurikirjat Magian Maailma (1996) ja Taikoja ja tähtiä (1999).





Kun menet kirjastoon, kysy myös niitä taikurikirjoja jotka eivät enää ole hyllyssä, vaan jotka on jo siirretty varaston puolelle. Nekin ovat lainattavissa.


Kirjaston lisäksi taikurikirjoja voit aina silloin tällöin löytää antikvariaattiliikkeistä ja kirpputoreilta.

Taikuri Martti Sirén


Lasten ja nuorten kesäyliopisto järjestää kesäkuussa 2016 taikuri Martti Sirénin pitämiä taikurityöpajoja eri ikäisille lapsille ja nuorille.

Alla on kuvia kesän 2015 taikurityöpajojen tunnelmista.








Tulevaisuuden taitoja pelityöpajasta



Olin kesällä 2015 pitämässä lasten ohjelmointityöpajoja. Työpajojen tarkoituksena oli tutustua pelien ohjelmointiin alkeista lähtien ja antaa lapsille pelien tekemiseen liittyvää ymmärrystä ja osaamista. Työpajoissa käytettiin helppokäyttöisiä ohjelmointityökaluja (Scratch ja Microsoft Kodu Game Lab).

Työpajoissa lapset tutustuivat toisiinsa, tekivät yhteistyötä ja oppivat tulevaisuuden taitoja. He oppivat ohjelmoimaan pelihahmoja, suunnittelemaan ja toteuttamaan pelejä sekä ratkaisemaan haasteita. Lasten innokkuus ohjelmoida pelejä ja ennakkoluuloton asenne teknologiaa kohtaan oli havaittavissa kaikissa ohjelmointityöpajoissa. Minulle lasten ohjelmointityöpajojen pitäminen oli yksi kesän kohokohdista. Suurena apuna ohjelmointityöpajoissa toimi kesäyliopiston harjoittelija.

Opettaja Jarkko Sievi

Peliohjelmoinnin työpajat ovat lasten ja nuorten kesäyliopiston ohjelmassa myös kesällä 2016.
Alla on kuvia kesän 2015 pelityöpajatunnelmista.










torstai 4. helmikuuta 2016

Rakkaudesta kesäyliopistoon

Kun elämän merellä myrskyää, voi majakkana toimia kesäyliopisto, jonka opinnot antavat lisävaloa ja voimaa selviytymiseen ilman haaksirikkoa. Näin tapahtui kohdallani 1970-luvulla.

Olen syntynyt neljäntenä kahdeksanlapsiseen perheeseen. Koska kuulun suuriin ikäluokkiin, olen nähnyt tekoina, mitä on vanhempien yrittäminen, ahkeruus ja periksi antamattomuus. Lapsuusmuistoni ovat työn täyteisiä: oli sisarusten kaitsemista, siivousta, tiskausta ja lehmien laitumelle vientiä.  Isä teki montaa työtä yhtä aikaa ja äiti hoiti kodin, lapset ja eläimet. Pihan reunalla oli avotunkio, jonka laidalla unelmoin tulevaisuudestani.

Ylioppilaskesänäni isä sairastui, joten kirjallisuuden ja historian opinnot Tampereen yliopistossa saivat jäädä. Isosiskon esimerkkiä noudattaen hain sairaanhoitajakoulutukseen. Valmistuttuani terveydenhoitajaksi oli perheen perustamisen aika. Mieheni työn vuoksi muutimme Tornioon ja perhe kasvoi kahdella tyttärellä. Ikävöin takaisin Ouluun. Mieheni teki päivätyön lisäksi rakennusurakoita iltaisin.  Olin yksin ja yksinäinen, sillä minulla ei ollut yhtään ystävää Torniossa. Koska lapset olivat pieniä, olisin uusien tuttavuuksien kanssa seurustelun lomassa niistänyt neniä ja pyyhkinyt pyllyjä. Olin uudelleen pikku-Irja, joka kysyi elämältä vai kysyikö elämä Irjalta. Muutanko takaisin Ouluun lapsineni, selviänkö taloudellisesti terveydenhoitajan palkallani. Mitä, miksi, miten ja milloin?




Juuri tuossa vaiheessa osui käsiini kesäyliopiston opinto-ohjelma. Siellä oli tarjolla psykologian approbatur-opinnot. Niinpä pakkasin laukkuni ja tyttöni ja matkustin vanhempieni luo Oulun Korvenkylään isäni rakentamaan kivimökkiin. Isä ja äiti hoitivat tyttöjä päivät, kun olin luennoilla. Lasten mentyä nukkumaan tein opiskeluun liittyvät tehtävät. Tuosta kesästä alkoi rakkauteni kesäyliopistoon ja sen tarjoamiin opiskelumahdollisuuksiin.  Minulla oli monet approbaturit suoritettuna pyrkiessäni opiskelemaan kasvatustieteitä. Jatkuva opiskelu on edelleen osa elämääni. Koin kesäyliopisto-opinnot niin palkitseviksi, että olen jatkanut opintojani työn ohessa tohtorin tutkintoon asti.

Opinnot ja työ kesäyliopistossa ovat olleet rikkaita, rakkaita ja rakentavia. Kerran sisälläni syttynyt rakkaus kesäyliopistoon ei koskaan häviä.


- Irja Lepola -

 

(Kirjoittaja on terveystieteiden tohtori - ja paljon muuta!)